Vastasyntyneen karitsan ruokinta on kriittinen vaihe, joka vaikuttaa sen elinvoimaisuuteen, kasvuun ja selviytymiseen. Ensimmäiset tunnit ja päivät ovat ratkaisevia, ja ruokinnan onnistuminen edellyttää huolellista seurantaa ja tarvittaessa nopeaa puuttumista.
Heti syntymän jälkeen karitsa tarvitsee ternimaitoa, joka:
Jokaisen karitsan tulee saada vähintään 50 ml ternimaitoa. Heikot karitsat voidaan ruokkia lypsetyllä maidolla mahaletkulla tai tuttipullolla. Jos omaa tai toisen uuhen ternimaitoa ei ole saatavilla, voidaan käyttää lehmän ternimaitoa. Ternimaitoa kannattaa pakastaa pienissä annoksissa (2–5 dl) esimerkiksi minigrip-pusseissa ja sulattaa vesihauteessa. Maito annetaan n. 38 °C lämpöisenä.
Jos ternimaitoa on vähän tai sen laatu on heikko, voidaan käyttää kaupallisia valmisteita tukemaan ruokintaa.
Uuhen ruokinta vaikuttaa suoraan maidontuotantoon. Jos uuhi ei tuota riittävästi maitoa, karitsoille annetaan lisämaitoa tuttipullolla tai siirretään ne kokonaan keinoruokintaan. Hälytysmerkkejä ovat:
Keinoruokinta toteutetaan tehokkaasti, jotta karitsa kasvaa nopeasti ja työpanos tuottaa tulosta. Keinoruokinta kestää yleensä 6–8 viikkoa, kunnes karitsa alkaa syödä muuta rehua.
Lampaille on kehitetty omia juottorehuja, ja myös osa vasikoiden juottorehuista soveltuu karitsoille, kun sekoitussuhde muutetaan. Juottaminen voidaan tehdä:
Tuttipullolla (väliaikainen lisäsyöttö)
Juottoämpärillä tai -automaatilla (jatkuva tai ryhmäjuotto)
Vapaassa juotossa juoma voidaan hapattaa, jolloin se säilyy pidempään hyvälaatuisena.
Jo viikon iästä alkaen karitsoille tarjotaan muuta rehua, jotta ne kehittyvät märehtijöiksi. Karitsabaarissa tarjotaan:
Energia- ja valkuaispitoista väkirehua
Hyvälaatuista karkearehua
Raikasta vettä
Rehut vaihdetaan jokaisella ruokintakerralla, jotta ne pysyvät maittavina. Tähteet voidaan hyödyntää emillä. Karitsabaarin tulisi sijaita valoisassa ja helposti hoidettavassa paikassa. Rehut ovat vapaasti saatavilla 8–12 viikon ikään asti, jolloin syöntikyky rajoittaa kasvua ja jokainen rehukilo kasvattaa kannattavasti.
8–12 viikon jälkeen teuraskaritsoita ruokitaan niiden perinnöllisen kasvukyvyn ja tilan resurssien mukaan. Tehokas kasvatus kuluttaa vähemmän rehua, mutta esimerkiksi laidunkasvatuksessa voidaan hyväksyä hitaampi kasvu.
Karkearehuksi valitaan sulava säilörehu tai heinä (D-arvo 700–740)
Laidun syötetään alle 10 cm pituisena
Täydennysrehuna väkirehu, jossa energiaa >12 MJ/kg ka ja raakavalkuaista 18–20 %
Ruokintaa jatketaan teuraskypsyyteen asti. Jos teurastus viivästyy, ruokintaa heikennetään energian osalta, jotta karitsat eivät rasvoitu. Kasvua seurataan punnitsemalla 2–3 viikon välein, myös laidunkaudella.
Kasvaville karitsoille annetaan kalsiumpitoista kivennäistä, erityisesti vahvalla väkirehuruokinnalla. Väkirehuun lisätään 2–3 % suolaa, joka lisää juomista ja ehkäisee virtsakivien muodostumista pässikaritsoille.
Siitokseen jätettävät uuhikaritsat ruokitaan 12–16 viikon jälkeen kevyemmin kuin teuraskaritsat, jotta ne eivät rasvoitu. Liiallinen energia voi rasvoittaa utareen ja heikentää maidontuotantoa myöhemmin.
Riittävästi valkuaista, kivennäisiä ja karkearehua
Tavoitekasvu n. 200 g/päivä neljän kuukauden iästä eteenpäin
Karitsauuhet siirtyvät joutilasruokintaan vasta kaksivuotiaina, joten niiden kasvu on huomioitava ruokinnassa koko nuoruusvaiheen ajan.