Pikkukaritsan ruokinta – elinvoimaisen kasvun perusta

Ruokinta

Vastasyntyneen karitsan ruokinta on kriittinen vaihe, joka vaikuttaa sen elinvoimaisuuteen, kasvuun ja selviytymiseen. Ensimmäiset tunnit ja päivät ovat ratkaisevia, ja ruokinnan onnistuminen edellyttää huolellista seurantaa ja tarvittaessa nopeaa puuttumista.

Ternimaidon merkitys

Heti syntymän jälkeen karitsa tarvitsee ternimaitoa, joka:

• Nostaa verensokeria ja ehkäisee alilämpöisyyttä
• Sisältää vasta-aineita, jotka suojaavat taudinaiheuttajilta
• Vasta-aineet imeytyvät vain karitsan elämän ensimmäisinä tunteina, joten ternimaidon saanti on varmistettava nopeasti. Uuhen utare tarkastetaan, että maitoa erittyy ja se on terve. Hygieniaa on noudatettava tarkasti, ettei tulehdusbakteereita leviä eläimestä toiseen.

Jokaisen karitsan tulee saada vähintään 50 ml ternimaitoa. Heikot karitsat voidaan ruokkia lypsetyllä maidolla mahaletkulla tai tuttipullolla. Jos omaa tai toisen uuhen ternimaitoa ei ole saatavilla, voidaan käyttää lehmän ternimaitoa. Ternimaitoa kannattaa pakastaa pienissä annoksissa (2–5 dl) esimerkiksi minigrip-pusseissa ja sulattaa vesihauteessa. Maito annetaan n. 38 °C lämpöisenä.

Jos ternimaitoa on vähän tai sen laatu on heikko, voidaan käyttää kaupallisia valmisteita tukemaan ruokintaa.

Maidonsaannin seuranta ja lisäruokinta

Uuhen ruokinta vaikuttaa suoraan maidontuotantoon. Jos uuhi ei tuota riittävästi maitoa, karitsoille annetaan lisämaitoa tuttipullolla tai siirretään ne kokonaan keinoruokintaan. Hälytysmerkkejä ovat:

• Kyttyrässä seisovat tai huutavat karitsat
• "Keltakaulat" eli karitsat, jotka varastelevat maitoa muilta emoilta
• Karitsat, jotka makaavat eivätkä nouse syömään
• Karitsoita kannattaa punnita muutaman päivän välein, jolloin voidaan arvioida maidonsaannin riittävyys ja lisämaidon tarve.

Keinoruokinta toteutetaan tehokkaasti, jotta karitsa kasvaa nopeasti ja työpanos tuottaa tulosta. Keinoruokinta kestää yleensä 6–8 viikkoa, kunnes karitsa alkaa syödä muuta rehua.

Juottorehut ja juottotavat

Lampaille on kehitetty omia juottorehuja, ja myös osa vasikoiden juottorehuista soveltuu karitsoille, kun sekoitussuhde muutetaan. Juottaminen voidaan tehdä:

Tuttipullolla (väliaikainen lisäsyöttö)
Juottoämpärillä tai -automaatilla (jatkuva tai ryhmäjuotto)
Vapaassa juotossa juoma voidaan hapattaa, jolloin se säilyy pidempään hyvälaatuisena.

Karitsabaarin perustaminen

Jo viikon iästä alkaen karitsoille tarjotaan muuta rehua, jotta ne kehittyvät märehtijöiksi. Karitsabaarissa tarjotaan:

Energia- ja valkuaispitoista väkirehua
Hyvälaatuista karkearehua
Raikasta vettä
Rehut vaihdetaan jokaisella ruokintakerralla, jotta ne pysyvät maittavina. Tähteet voidaan hyödyntää emillä. Karitsabaarin tulisi sijaita valoisassa ja helposti hoidettavassa paikassa. Rehut ovat vapaasti saatavilla 8–12 viikon ikään asti, jolloin syöntikyky rajoittaa kasvua ja jokainen rehukilo kasvattaa kannattavasti.

Teuraskaritsoiden ruokinta

8–12 viikon jälkeen teuraskaritsoita ruokitaan niiden perinnöllisen kasvukyvyn ja tilan resurssien mukaan. Tehokas kasvatus kuluttaa vähemmän rehua, mutta esimerkiksi laidunkasvatuksessa voidaan hyväksyä hitaampi kasvu.

Karkearehuksi valitaan sulava säilörehu tai heinä (D-arvo 700–740)
Laidun syötetään alle 10 cm pituisena
Täydennysrehuna väkirehu, jossa energiaa >12 MJ/kg ka ja raakavalkuaista 18–20 %
Ruokintaa jatketaan teuraskypsyyteen asti. Jos teurastus viivästyy, ruokintaa heikennetään energian osalta, jotta karitsat eivät rasvoitu. Kasvua seurataan punnitsemalla 2–3 viikon välein, myös laidunkaudella.

Kasvaville karitsoille annetaan kalsiumpitoista kivennäistä, erityisesti vahvalla väkirehuruokinnalla. Väkirehuun lisätään 2–3 % suolaa, joka lisää juomista ja ehkäisee virtsakivien muodostumista pässikaritsoille.

Siitoskaritsoiden kasvatus

Siitokseen jätettävät uuhikaritsat ruokitaan 12–16 viikon jälkeen kevyemmin kuin teuraskaritsat, jotta ne eivät rasvoitu. Liiallinen energia voi rasvoittaa utareen ja heikentää maidontuotantoa myöhemmin.

Riittävästi valkuaista, kivennäisiä ja karkearehua
Tavoitekasvu n. 200 g/päivä neljän kuukauden iästä eteenpäin
Karitsauuhet siirtyvät joutilasruokintaan vasta kaksivuotiaina, joten niiden kasvu on huomioitava ruokinnassa koko nuoruusvaiheen ajan.